perjantai 16. toukokuuta 2014

Mistä kirjottaisin?

Olisi kiva kuulla lukijoilta minkälaista postausta haluatte minun tekevän. Haluan pitää blogin monipuolisena ja kiinnostavana myös muille. Otan ehdotuksia vastaan ja kirjoittelen aiheista. :)

Pitkiä vai lyhyitä postauksia? Kuvia enemmän vai vähemmän? Kertokaa mitkä aiheet olisivat kiinnostavia :)

Tässä myös yksi video mikä sai kyyneleet tulemaan onnesta! <3

Elämänsä häkissä eläneet koe-eläinkoirat vapautettiin

Mummon sekarotuinen koira Pekko sai nettimätsäreissä kunniamaininnan - pörrö paukku ! <3

torstai 15. toukokuuta 2014

Kysymyspostaus?

Ajattelin kirjoittaa kysymyspostauksen, joten laittakaa tulemaan mitä tahansa kysymyksiä eläimiin liittyen! Vastaan mielelläni kysymyksiin ja teen postauksen jos tulee tarpeeksi kysymyksiä :)



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Pentu nimetty ja 18 päivää jäljellä!

Kävin kattomassa taas vauvaani Pieksämäellä eilen. Pentu oli kasvanut hirveästi ja taisi olla jopa painavin näistä pennuista. Jääräpäältä vaikuttaa, mutta ruokahalu on suuri! Eli vaikuttaisi siltä, että koulutuksesta ei tule niin vaikeaa kun koiralle ruoka maistuu.

Kaikki muut pennut suostui olemaan nätisti sylissä, mutta tämä minun pentuhan yritti kaikkensa, että pääsis pois sylistä. Ensimmäisenä jopa juos 70kg ulkoaitauksella, koska halus leikkiä tämmösen jättiläisen kanssa! Veti hihnaa yksin kolmea vastaan ja luuli olevansa hirmuinen kingi! Upee koira siitä tulee, mutta riiviö se kyllä on <3

Enään 18 täyttä päivää ilman pentua, koska aikaistinkin parilla päivällä pennun hakemista! Pentu saapuu taloon 30.5 illalla. En millään malta odottaa ja mulle saa tarjota pentutavaraa ja muutenkin koiratavaraa jos jollakin on myynnissä jotain.

Vauvan kutsumanimenkin päätin ja hauvelista tuli Kajo! <3












torstai 1. toukokuuta 2014

Kuvia!

Lupasin edellisessä postauksessa, että kerron tuon edellisen postauksen myös suunnilleen kuvina! Tässäpä niitä sitten olisi!















Minun taistelukoira <3




keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Paljon kuulumisia!

Heippa vaan! Ei oo tullu nyt kirjoteltua aikoihin, koska oma kone hajos... Mutta anyways, hirveesti on ollu kaikenlaista, enkä oikein tiiä mistä pitäis alottaa.

Tuossa pari viikkoa sitten ihmettelin yks päivä miten kissa vaikuttaa ihan erilaiselta kun yleensä ja sanoin Joonakselle asiasta. Joonas oli sitä mieltä että Kifu oli ihan normaali, mutta olin ihan eri mieltä. Noh.. annoin asian kuitenkin olla, mutta seuraavana iltana huolestuin sitten ihan kunnolla... Kifu yritti pissiä joka paikkaan, jopa laatikon ulkopuolelle ja pitkin asuntoa, mutta mitään ei tullut. Ei antanu kunnolla ottaa edes syliin ja mietin, että mikähän sillä vois olla. Lueskelin sitten netistä ja oireet viittasi täysin virtsakiveen..

Soitin siis eläinlääkärille illalla vaille kymmenen ja sano että kannattaisi tulla käymään eläinlääkärissä. Mentiin sitten sinne ja todettiin Kifulla rakko tulehtuneeksi. Kifu sai kipulääkettä ja antibioottikuurin mikä kestää 20 päivää! Kipulääkitys ei kestänyt onneksi niin kauaa. Kipulääkitys kesti 3-5 päivää, joten annoin kipulääkettä neljä päivää. Antibioottia pitää antaa kahdesti päivään 1/4 tablettia. Kifu ei tykkää yhtään lääkkeen otosta..
Kifu kuitenkin voi jo hyvin ja on ihan normaali! Luojan kiitos <3

Nyt sitten iloisempiin asioihin! Kävin pääsiäisen aikaan katsomassa tulevaa pentua Pieksämäellä ja voi hyvänen aika miten paljon pennut oli kasvanu! Kävin viimeks kattomassa ku pennut oli kolmen viikon ikäisiä ja nyt ne oli kuuden viikon ikäisiä.

Kävin kahtena päivänä katsomassa ja ensimmäisenä päivänä nostin jokaisen pennun vuorotellen syliin, jotta kasvattaja sai otettua pari kuvaa jokaisesta pennusta sekä annettua matolääkkeen. Sydämmeni suli lopullisesti kun nostin varaamani pennun syliin ja se nuolaisi naamaani.. <3 Ja oli vielä ainut pentu joka näin teki! Jospa se tykkäsi myös minusta! Kuvia räpsin hirveesti ja nautin myös kasvattajan muiden koirien seurasta.

Toisena päivänä otettiin yksi pentu kerrallaan pentuaitauksen ulkopuolelle tepastelemaan. Pennut siis ovat jo ulkona päivät! <3 Oli se hurjaa pentuloiden mielestä päästä laajemmalle alueelle tutkimaan, mutta kyllähän se vähän tuntu jännittävän kun sisarukset oli verkon toisella puolella! Jokainen nukahti lähes heti kun nostin pennut takaisin aitaukseen. En millään malttais odottaa pennun tuloa! <3

Kävin myös eilen vähän shoppailemassa ja kävin ostamassa pennulle kaulapannan, sun muuta mukavaa! Nyt alkaa olla jo kaikki tarvittavat kamat pentua varten. Oon kyllä ikionnellinen, että pääsen kasvattamaan koiran alusta asti itse!

Katselin myös vähän pentukursseja, mutta en oikein tiedä mikä olisi paras vaihtoehto minulle ja pennulle. Haluan kuitenkin, että minusta tulisi mahdollisimman hyvä ohjaaja koiralle ja haluan itse kehittyä ohjaajana! En halua pentukurssille missä on minun lisäksi kaksikymmentä muuta koiraa, koska yksilöllinen opettaminen/ohjaus unohtuu.. Soitin mukavan oloiseen paikkaan, mutta ensisijaisesti ottaavat noutajia :/ Ehdotelkaa hyviä vaihtoehtoja minulle?

Mutu päätti eilen heittää talviturkin ja voi että sillä oli mukavaa! En oo ikinä nähny tyttöä noin elementissään ja onnellisena! <3 Tiedetään mitä kesällä tehdään ;)

Teen tämän postauksen vielä uudestaan, mutta kuvapostauksena, sillä nyt en pysty kuvia laittamaan .. !

torstai 13. maaliskuuta 2014

Hyviä uutisia!

Moi!

Nyt en oo hirveesti ehtinyt kirjottelemaan työkiireiden takia, mutta jospa rupeis jossain vaiheessa helpottamaan. Blogi ei hirveästi ole kerennyt käydä edes mielessä, mutta hyvien uutisten kunniaks on pakko kirjoittaa!

Varasin eilen sen kauan odotetun koiranpennun! Pennut ovat syntyneet 9.3.2014 ja tunnin ajomatkan päässä! En millään malta odottaa! Ensi viikon sunnuntaina menen käymään kasvattajan luona, mutta en tiedä pääsenkö vielä pentuja katsomaan kun ovat niin pieniä nyyttejä. Lähinnä lähden katsomaan pentujen emää ja haluan tutustua vieläkin paremmin kasvattajaan ja paikkaan missä koirat elävät.

Toissapäivänä tapasin kasvattajan joka ihan MINUN TAKIA ajoi Pieksämäeltä Kuopioon minua tapaamaan! Kasvattajalla oli mukana myös pentujen isä ja ihastuin heti! Isä on hyvin sosiaalinen mikä minulle onkin tärkeää, sillä meillä käy lapsia ja ylipäätänsä vieraita. Pentujen isä halusi heti vain syliin, mutta jestas sitä karvan lähtöä! Koira vaikutti kuitenkin rauhalliselta ja kuuliaiselta! <3

Minun oli tarkotus alunperin ottaa toiselta kasvattajalta pentu, mutta katselin vielä muitakin vaihtoehtoja. Päädyin tähän ratkaisuun, koska kasvattaja on lähellä, joten saan apua koko ajan. Kasvattaja käy paljon Kuopiossa ja pääsee lyhyelläkin varoitusajalla käymään jos tarve. Kasvattajan kanssa olisi tarkoitus lähteä harrastelemaan Tokoa, joten saan heti harrastuskaverinkin ! Se on minulle suuri etu, että kasvattaja asuu noin lähellä, koska ensimmäinen belgi tulossa niin apu ja tuki on lähellä ! ^_^



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kasperi, ikuinen rakkaus

Tässä postauksessa kerron Kasperista joka alunperin sai mut rakastumaan koiriin monia vuosia sitten. Olin ala-asteella kun näin Kasperin ensimmäisen kerran ja siitä se sitten lähti! <3

Nimi: Kasperi
Ikä: 11v
Sukupuoli: Uros
Rotu: Sekarotuinen (ainakin saksanpaimenkoiraa ja bordercollieta)

Tämä kuva oli pitkään minun taustakuvana vanhassa tietokoneessa <3 Tämmöisenä minä Kasperin muistan<3

Asuin Iisalmessa Makkaralahdessa äitini kanssa ja olin silloin jo koirahöperö eli pitihän se käydä kysymässä kaikilta koirien kanssa kulkevilta että "saako tuota koiraa silittää?". Näin tapasin Kasperin ensimmäisen kerran. Jos oikein muistan, niin pari kertaa törmäsin Kasperiin lenkillä ja aina jäin silittelemään. Kävin sitten Kasperia aina moikkaamassa heidän luonaan ja aluksi omistaja taisi olla mukana kun halusin lähteä Kasperin kanssa ulos.

Muutamien kertojen jälkeen sain lähtee jo yksin Kasperin kanssa ulkoilemaan, mutta useimmiten mulla oli joku kaveri mukana. Muistan vielä tosi hyvin kun käytiin Kilpijärven koululla, koska siellä oli aidattu kaukalo. Siellä päästin Kasperin aina irti ja leikittiin hirveesti. Yritin opettaa Kasperille vähän vaikka mitä; istumisesta kierimiseen. Enhän minä vielä sen ikäsenä hirveesti muuta tiennytkään mitä opettaa. Muutamia pikku esteitä taisin sille rakennella ja pitihän niitä pomppia!

Muistan myös sen kerran kun Kasperin omistaja lähti jonnekin ja jäin Kasperin kanssa heidän luokseen. Jostain syystä mulle iski joku SIIVOUSVIMMA ja siivoilin heillä sen minkä kerkesin. Katsottiin myös Kasperin kanssa telkkaria ja mua huvitti hirveesti kun Kasperikin sitä katto. Katsottiin vielä jotain eläinohjelmaa ja Kasperi oli ihan innoissaan. Tai en tiedä oliko innoissaan kun kuuli toisten koirien haukkumista, koska Kasperi ei tykännyt toisista koirista.

Kasperi muutti omistajineen toiseen asuntoon Iisalmessa, mutta olin kuitenkin niin pieni, etten saanut yksin lähteä pitkälle, joten en pystynyt enään olemaan Kasperin kanssa. Pitkään tuntui siltä ihan kuin paras ystävä olisi lähtenyt toiselle puolelle maapalloa.

Minun elämässä tuli sen jälkeen vaikka mitä juttuja, joten koirailut jäi vähemmälle. Mulla tuli paikkakunnan muutosta pariin otteeseen, mutta muutin kuitenkin takaisin Iisalmeen vuonna 2010. En jostain syystä yrittänyt edes etsiä enään Kasperia, en tiedä miks. Nyt kuitenkin näin unta tästä koirasta ja päätin että minähän etsin tämän omistajan käsiini!

Selailin facebookkia ja etsin ainoastaan Iisalmesta ja etunimen perusteella, koska enhän minä sukunimeä muistanut. Löysin nimen ja paikkakunnan perusteella yhden tutun näköisen henkilön ja kokeilin laittaa yksityisviestiä. Tämä mun viesti kuului näin; "Moi! Rupesin etsiskelee iisalmesta xxxx -nimistä henkilöä, joka omistaa/on omistanut koiran nimeltä Kasperi. Ootkohan oikee henkilö? Itse joskus monia vuosia sitten pikkutyttönä Iisalmen Makkaralahessa kävin aina ulkoiluttamassa kyseistä koiraa. :) " Ja sehän tärppäs ensimmäisellä! Olin niin onnellinen!

Pelottavinta koko hommassa oli se, etten tiennyt onko koira enään edes elossa. En nimittäin muista yhtään minkä ikäinen Kasperi oli silloin kun olin about 7-vuotias. Tämän takia oli myös hankala kirjoittaa alunperin mitään tälle "tutun näköiselle henkilölle".

Omistaja kertoi Kasperin kuulumisia ja elossahan tämä ihanuus on! <3 Kasperilla on myös näiden vuosien aikana ollut pari koirakaveria, jotka valitettavasti menehtyi tapaturmaisesti.. Kasperilla jalat ja selkä on tällä hetkellä aika huonossa kunnossa, mutta nyt syö rimadyylia niin kauan kuin se auttaa. Jos ei auta jossain vaiheessa niin kokeillaan jotain toista lääkettä. Onnellinen dogi siellä kotona silti tuntuisi olevan!<3 

Toivon että pääsisin vielä näkemään Kasperia, koska ikävä vaan on nyt iskenyt tätä herttaista kaveria joka sulatti minun sydämen monta vuotta sitten ja aina pysynyt mielessä<3 Mielessä ja sydämmessä pysyy aina tämä herttaisuus! <3

Lopuksi vielä kuvia Kasperista! Pahoittelen joidenkin kuvien huonosta laadusta ja siitä, että nämä ei tule ikäjärjestyksessä vaan kaikki on sekaisin! (Hirmu homma ruveta järjestelemään!)






Kenenkä sydän muka ei sula tälle katseelle? <3



Rakkaus <3

Pikku Kasperi !


Kassun kamu ja vanha poika itse <3


Ikä ei katso keppiä! <3

kesäfiilistelyy!


<3

Kamu ja Hassu-Kassu<3

toinen on ollut peeni<3