sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kasperi, ikuinen rakkaus

Tässä postauksessa kerron Kasperista joka alunperin sai mut rakastumaan koiriin monia vuosia sitten. Olin ala-asteella kun näin Kasperin ensimmäisen kerran ja siitä se sitten lähti! <3

Nimi: Kasperi
Ikä: 11v
Sukupuoli: Uros
Rotu: Sekarotuinen (ainakin saksanpaimenkoiraa ja bordercollieta)

Tämä kuva oli pitkään minun taustakuvana vanhassa tietokoneessa <3 Tämmöisenä minä Kasperin muistan<3

Asuin Iisalmessa Makkaralahdessa äitini kanssa ja olin silloin jo koirahöperö eli pitihän se käydä kysymässä kaikilta koirien kanssa kulkevilta että "saako tuota koiraa silittää?". Näin tapasin Kasperin ensimmäisen kerran. Jos oikein muistan, niin pari kertaa törmäsin Kasperiin lenkillä ja aina jäin silittelemään. Kävin sitten Kasperia aina moikkaamassa heidän luonaan ja aluksi omistaja taisi olla mukana kun halusin lähteä Kasperin kanssa ulos.

Muutamien kertojen jälkeen sain lähtee jo yksin Kasperin kanssa ulkoilemaan, mutta useimmiten mulla oli joku kaveri mukana. Muistan vielä tosi hyvin kun käytiin Kilpijärven koululla, koska siellä oli aidattu kaukalo. Siellä päästin Kasperin aina irti ja leikittiin hirveesti. Yritin opettaa Kasperille vähän vaikka mitä; istumisesta kierimiseen. Enhän minä vielä sen ikäsenä hirveesti muuta tiennytkään mitä opettaa. Muutamia pikku esteitä taisin sille rakennella ja pitihän niitä pomppia!

Muistan myös sen kerran kun Kasperin omistaja lähti jonnekin ja jäin Kasperin kanssa heidän luokseen. Jostain syystä mulle iski joku SIIVOUSVIMMA ja siivoilin heillä sen minkä kerkesin. Katsottiin myös Kasperin kanssa telkkaria ja mua huvitti hirveesti kun Kasperikin sitä katto. Katsottiin vielä jotain eläinohjelmaa ja Kasperi oli ihan innoissaan. Tai en tiedä oliko innoissaan kun kuuli toisten koirien haukkumista, koska Kasperi ei tykännyt toisista koirista.

Kasperi muutti omistajineen toiseen asuntoon Iisalmessa, mutta olin kuitenkin niin pieni, etten saanut yksin lähteä pitkälle, joten en pystynyt enään olemaan Kasperin kanssa. Pitkään tuntui siltä ihan kuin paras ystävä olisi lähtenyt toiselle puolelle maapalloa.

Minun elämässä tuli sen jälkeen vaikka mitä juttuja, joten koirailut jäi vähemmälle. Mulla tuli paikkakunnan muutosta pariin otteeseen, mutta muutin kuitenkin takaisin Iisalmeen vuonna 2010. En jostain syystä yrittänyt edes etsiä enään Kasperia, en tiedä miks. Nyt kuitenkin näin unta tästä koirasta ja päätin että minähän etsin tämän omistajan käsiini!

Selailin facebookkia ja etsin ainoastaan Iisalmesta ja etunimen perusteella, koska enhän minä sukunimeä muistanut. Löysin nimen ja paikkakunnan perusteella yhden tutun näköisen henkilön ja kokeilin laittaa yksityisviestiä. Tämä mun viesti kuului näin; "Moi! Rupesin etsiskelee iisalmesta xxxx -nimistä henkilöä, joka omistaa/on omistanut koiran nimeltä Kasperi. Ootkohan oikee henkilö? Itse joskus monia vuosia sitten pikkutyttönä Iisalmen Makkaralahessa kävin aina ulkoiluttamassa kyseistä koiraa. :) " Ja sehän tärppäs ensimmäisellä! Olin niin onnellinen!

Pelottavinta koko hommassa oli se, etten tiennyt onko koira enään edes elossa. En nimittäin muista yhtään minkä ikäinen Kasperi oli silloin kun olin about 7-vuotias. Tämän takia oli myös hankala kirjoittaa alunperin mitään tälle "tutun näköiselle henkilölle".

Omistaja kertoi Kasperin kuulumisia ja elossahan tämä ihanuus on! <3 Kasperilla on myös näiden vuosien aikana ollut pari koirakaveria, jotka valitettavasti menehtyi tapaturmaisesti.. Kasperilla jalat ja selkä on tällä hetkellä aika huonossa kunnossa, mutta nyt syö rimadyylia niin kauan kuin se auttaa. Jos ei auta jossain vaiheessa niin kokeillaan jotain toista lääkettä. Onnellinen dogi siellä kotona silti tuntuisi olevan!<3 

Toivon että pääsisin vielä näkemään Kasperia, koska ikävä vaan on nyt iskenyt tätä herttaista kaveria joka sulatti minun sydämen monta vuotta sitten ja aina pysynyt mielessä<3 Mielessä ja sydämmessä pysyy aina tämä herttaisuus! <3

Lopuksi vielä kuvia Kasperista! Pahoittelen joidenkin kuvien huonosta laadusta ja siitä, että nämä ei tule ikäjärjestyksessä vaan kaikki on sekaisin! (Hirmu homma ruveta järjestelemään!)






Kenenkä sydän muka ei sula tälle katseelle? <3



Rakkaus <3

Pikku Kasperi !


Kassun kamu ja vanha poika itse <3


Ikä ei katso keppiä! <3

kesäfiilistelyy!


<3

Kamu ja Hassu-Kassu<3

toinen on ollut peeni<3




4 kommenttia:

  1. Voi ihanaa ♥ lämmöllä muistelen itsekin niitä koiria joita pienenä kävin taluttelemassa ja hoitamassa, varsinkin yhtä pentuetta oon miettinyt että missähän ne nykyään menee :) nekin alkaa kyllä olla jo iäkkäitä koiria, kamalaa miten tämä aika menee ja alkaa itsensä tuntea vanhaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. todellakin! Tää koira on sulattanu mun sydämmen ihan totaallisesti<3 Edelleen ikävöin hirvittävästi tätä dogia!

      Poista
    2. Tutkiskelin asiaa KoiraNetistä ja ne pennut täyttää tänä vuonna 13! Eli tuskin on kaikki edes elossa enää :o kanakoirakiinnostus on varmaan lähtenyt sieltä asti, bretoneita nimittäin olivat :D bretonigalleriasta näköjään löytyy monesta kuvia <3

      Poista
    3. No eihän sitä tiedä ku ottamalla selvää! Luulis että jossain lukis jos eivät oo elossa? :o Mullakin lähti paimenkoirakiinnostus ilmeisesti Kasperista :)

      Poista

Mielipiteet ovat sallittuja! <3