Unelmieni koiran kuulumiset!

Moikka! Oon ollu pari päivää tässä kipeenä, mutta siitä huolimatta on ollut pakko päästä ulkoilemaan, joten mentiin touhuilemaan tuohon meidän pihaan Joonaksen ja Mutun kanssa. Tein harvinaisen ruman lumiukon, joka oli yllättävän hankalaa kun vieressä on lunta ja lumipalloja rakastava koira. Sain tehtyä sen ukon ja Mutuhan innoissaan halusi ottaa sen porkkanan lumiukosta ja sehän koitui lumiukon kohtaloksi. Oli koiralla kyllä hauskaa temmeltää sen ukon kanssa!

Mietittiin mikä meidän koiralle on tullut kun se on muutaman viikon ollut aivan kamala! Inhottavaa sanoa niin, mutta elämisestä ei meinannut tulla yhtään mitään.. Vei ruoat joka paikasta, ei kuullut tai nähnyt ulkona yhtään mitään ja katkas lenkillä jopa metallisen kuristuspannan.. Lukuunottamatta vielä sen ärmyisyyttä toisia koiria kohtaan. Huono käytös loppui kun seinään kun alkoi hilloviikot! Sehän siis selittää kaiken?! Huomaan taas, että en ole niin paljoa elänyt narttukoirien kanssa! :D

Kissaakin käytin illasta pikkusen ulkoilemassa, mutta kuvia en nyt jaksanut räpsiä kun ei siellä pitkään oltu. Leikitin Kifua tänään ja yritin räpsiä samalla jotain kuvia. On kyllä nuo "kälysimmät" lelut parhaita ikinä! Lelussa ei tarvii olla ku yks helistin ja sulka nii sitten lähtee! Kyllä pelkkä naru tai oksakin kelpaa ihan hyvin.

JA HEHKUTTAMISEN AIHETTA! Kirjoitin tämän blogin ensimmäiseen postaukseen Kasperi -koirasta näin: "Koko ala-asteen käytin kaikki Iisalmen koirat ulkona ja pitihän niille koirille opettaa kaikenmaailman temppuja ja irtioloa sun muuta. Eniten mieleeni kuitenkin jäi saksanpaimenkoira-bordercollie mix uros Kasperi. Kasperin kanssa kävin päivittäin ulkona jopa kaksi kertaa ja kävin hoitamassa muuten vain. Kasperi oli minun unelmien koira! Opetin sille vaikka mitä ja meistä tuli parhaat ystävät! <3 Omistajat kuitenkin muuttivat parin vuoden päästä kauemmaksi, joten meidän tiet erosivat." Näin unta kyseisestä koirasta toissa yönä ja eilen päätin ottaa selvää tästä koirasta. En kuitenkaan muistanut omistajan sukunimeä, mutta rupesin etsimään mahdollisen paikkakunnan ja nimen perusteella. Löysin tutun naaman, mutta en ollut siltikään aivan varma. Kirjoitin yksityisviestiä kyseiselle henkilölle ja ensimmäisellä tärppäsi! Voi että miten onnellinen olin kun kuulin Kasperin kuulumisia!

Kasperi on nyt 11-vuotias eläkeläinen, eikä edelleenkään pidä toisista koirista niinkuin ei silloinkaan kun kävin Kasperia hoitamassa ja lenkittämässä. Meinas ihan itku tulla silmään kun sain kuulla taas mun unelmien koiran kuulumisia! Huono puoli vaan on se, että Kasperi on vähän heikossa kunnossa.. Viime heinäkuussa ovat käyneet eläinlääkärissä kun Kasperi oli vaan läähättänyt jatkuvasti. Eläinlääkäri oli todennu Kasperin jalat ja selän huonoksi.. :( Kasperi syö nyt rimadyylia siihen asti kun se auttaa.. Kasperi ei anna enään edes kynsiä leikata, joten aika tuntuisi aika vähissä olevan. Onnelliselta koira kuitenkin olosuhteisiin nähden vaikuttaa! Toivon eniten, että Kasperi voisi hyvin loppu elämänsä ja olisi ihana päästä vielä näkemään Kasperia monen vuoden jälkeen! <3

Kasperin omistaja sanoi, että häneltä voisi ehkä löytyä joku kuva minusta ja Kasperista! Toivottavasti löytyy niin pääsette näkemään nuoren ja virkeän Kasperi-pojan sekä pikku-Sinin ! Ja sitten kun juttelen ens kerran Kasperin omistajan kanssa ja saan enemmän kuulla kuulumisia, niin ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen tästä ihanasta pojasta<3 Jospa saisin ehkä pari kuvaakin käyttää sitten! <3