Kasperi, ikuinen rakkaus

Tässä postauksessa kerron Kasperista joka alunperin sai mut rakastumaan koiriin monia vuosia sitten. Olin ala-asteella kun näin Kasperin ensimmäisen kerran ja siitä se sitten lähti! <3

Nimi: Kasperi
Ikä: 11v
Sukupuoli: Uros
Rotu: Sekarotuinen (ainakin saksanpaimenkoiraa ja bordercollieta)

Tämä kuva oli pitkään minun taustakuvana vanhassa tietokoneessa <3 Tämmöisenä minä Kasperin muistan<3

Asuin Iisalmessa Makkaralahdessa äitini kanssa ja olin silloin jo koirahöperö eli pitihän se käydä kysymässä kaikilta koirien kanssa kulkevilta että "saako tuota koiraa silittää?". Näin tapasin Kasperin ensimmäisen kerran. Jos oikein muistan, niin pari kertaa törmäsin Kasperiin lenkillä ja aina jäin silittelemään. Kävin sitten Kasperia aina moikkaamassa heidän luonaan ja aluksi omistaja taisi olla mukana kun halusin lähteä Kasperin kanssa ulos.

Muutamien kertojen jälkeen sain lähtee jo yksin Kasperin kanssa ulkoilemaan, mutta useimmiten mulla oli joku kaveri mukana. Muistan vielä tosi hyvin kun käytiin Kilpijärven koululla, koska siellä oli aidattu kaukalo. Siellä päästin Kasperin aina irti ja leikittiin hirveesti. Yritin opettaa Kasperille vähän vaikka mitä; istumisesta kierimiseen. Enhän minä vielä sen ikäsenä hirveesti muuta tiennytkään mitä opettaa. Muutamia pikku esteitä taisin sille rakennella ja pitihän niitä pomppia!

Muistan myös sen kerran kun Kasperin omistaja lähti jonnekin ja jäin Kasperin kanssa heidän luokseen. Jostain syystä mulle iski joku SIIVOUSVIMMA ja siivoilin heillä sen minkä kerkesin. Katsottiin myös Kasperin kanssa telkkaria ja mua huvitti hirveesti kun Kasperikin sitä katto. Katsottiin vielä jotain eläinohjelmaa ja Kasperi oli ihan innoissaan. Tai en tiedä oliko innoissaan kun kuuli toisten koirien haukkumista, koska Kasperi ei tykännyt toisista koirista.

Kasperi muutti omistajineen toiseen asuntoon Iisalmessa, mutta olin kuitenkin niin pieni, etten saanut yksin lähteä pitkälle, joten en pystynyt enään olemaan Kasperin kanssa. Pitkään tuntui siltä ihan kuin paras ystävä olisi lähtenyt toiselle puolelle maapalloa.

Minun elämässä tuli sen jälkeen vaikka mitä juttuja, joten koirailut jäi vähemmälle. Mulla tuli paikkakunnan muutosta pariin otteeseen, mutta muutin kuitenkin takaisin Iisalmeen vuonna 2010. En jostain syystä yrittänyt edes etsiä enään Kasperia, en tiedä miks. Nyt kuitenkin näin unta tästä koirasta ja päätin että minähän etsin tämän omistajan käsiini!

Selailin facebookkia ja etsin ainoastaan Iisalmesta ja etunimen perusteella, koska enhän minä sukunimeä muistanut. Löysin nimen ja paikkakunnan perusteella yhden tutun näköisen henkilön ja kokeilin laittaa yksityisviestiä. Tämä mun viesti kuului näin; "Moi! Rupesin etsiskelee iisalmesta xxxx -nimistä henkilöä, joka omistaa/on omistanut koiran nimeltä Kasperi. Ootkohan oikee henkilö? Itse joskus monia vuosia sitten pikkutyttönä Iisalmen Makkaralahessa kävin aina ulkoiluttamassa kyseistä koiraa. :) " Ja sehän tärppäs ensimmäisellä! Olin niin onnellinen!

Pelottavinta koko hommassa oli se, etten tiennyt onko koira enään edes elossa. En nimittäin muista yhtään minkä ikäinen Kasperi oli silloin kun olin about 7-vuotias. Tämän takia oli myös hankala kirjoittaa alunperin mitään tälle "tutun näköiselle henkilölle".

Omistaja kertoi Kasperin kuulumisia ja elossahan tämä ihanuus on! <3 Kasperilla on myös näiden vuosien aikana ollut pari koirakaveria, jotka valitettavasti menehtyi tapaturmaisesti.. Kasperilla jalat ja selkä on tällä hetkellä aika huonossa kunnossa, mutta nyt syö rimadyylia niin kauan kuin se auttaa. Jos ei auta jossain vaiheessa niin kokeillaan jotain toista lääkettä. Onnellinen dogi siellä kotona silti tuntuisi olevan!<3 

Toivon että pääsisin vielä näkemään Kasperia, koska ikävä vaan on nyt iskenyt tätä herttaista kaveria joka sulatti minun sydämen monta vuotta sitten ja aina pysynyt mielessä<3 Mielessä ja sydämmessä pysyy aina tämä herttaisuus! <3

Lopuksi vielä kuvia Kasperista! Pahoittelen joidenkin kuvien huonosta laadusta ja siitä, että nämä ei tule ikäjärjestyksessä vaan kaikki on sekaisin! (Hirmu homma ruveta järjestelemään!)

Kenenkä sydän muka ei sula tälle katseelle? <3

Rakkaus <3

Pikku Kasperi !

Kassun kamu ja vanha poika itse <3

Ikä ei katso keppiä! <3

kesäfiilistelyy!

<3

Kamu ja Hassu-Kassu<3

toinen on ollut peeni<3

Unelmieni koiran kuulumiset!

Moikka! Oon ollu pari päivää tässä kipeenä, mutta siitä huolimatta on ollut pakko päästä ulkoilemaan, joten mentiin touhuilemaan tuohon meidän pihaan Joonaksen ja Mutun kanssa. Tein harvinaisen ruman lumiukon, joka oli yllättävän hankalaa kun vieressä on lunta ja lumipalloja rakastava koira. Sain tehtyä sen ukon ja Mutuhan innoissaan halusi ottaa sen porkkanan lumiukosta ja sehän koitui lumiukon kohtaloksi. Oli koiralla kyllä hauskaa temmeltää sen ukon kanssa!

Mietittiin mikä meidän koiralle on tullut kun se on muutaman viikon ollut aivan kamala! Inhottavaa sanoa niin, mutta elämisestä ei meinannut tulla yhtään mitään.. Vei ruoat joka paikasta, ei kuullut tai nähnyt ulkona yhtään mitään ja katkas lenkillä jopa metallisen kuristuspannan.. Lukuunottamatta vielä sen ärmyisyyttä toisia koiria kohtaan. Huono käytös loppui kun seinään kun alkoi hilloviikot! Sehän siis selittää kaiken?! Huomaan taas, että en ole niin paljoa elänyt narttukoirien kanssa! :D

Kissaakin käytin illasta pikkusen ulkoilemassa, mutta kuvia en nyt jaksanut räpsiä kun ei siellä pitkään oltu. Leikitin Kifua tänään ja yritin räpsiä samalla jotain kuvia. On kyllä nuo "kälysimmät" lelut parhaita ikinä! Lelussa ei tarvii olla ku yks helistin ja sulka nii sitten lähtee! Kyllä pelkkä naru tai oksakin kelpaa ihan hyvin.

JA HEHKUTTAMISEN AIHETTA! Kirjoitin tämän blogin ensimmäiseen postaukseen Kasperi -koirasta näin: "Koko ala-asteen käytin kaikki Iisalmen koirat ulkona ja pitihän niille koirille opettaa kaikenmaailman temppuja ja irtioloa sun muuta. Eniten mieleeni kuitenkin jäi saksanpaimenkoira-bordercollie mix uros Kasperi. Kasperin kanssa kävin päivittäin ulkona jopa kaksi kertaa ja kävin hoitamassa muuten vain. Kasperi oli minun unelmien koira! Opetin sille vaikka mitä ja meistä tuli parhaat ystävät! <3 Omistajat kuitenkin muuttivat parin vuoden päästä kauemmaksi, joten meidän tiet erosivat." Näin unta kyseisestä koirasta toissa yönä ja eilen päätin ottaa selvää tästä koirasta. En kuitenkaan muistanut omistajan sukunimeä, mutta rupesin etsimään mahdollisen paikkakunnan ja nimen perusteella. Löysin tutun naaman, mutta en ollut siltikään aivan varma. Kirjoitin yksityisviestiä kyseiselle henkilölle ja ensimmäisellä tärppäsi! Voi että miten onnellinen olin kun kuulin Kasperin kuulumisia!

Kasperi on nyt 11-vuotias eläkeläinen, eikä edelleenkään pidä toisista koirista niinkuin ei silloinkaan kun kävin Kasperia hoitamassa ja lenkittämässä. Meinas ihan itku tulla silmään kun sain kuulla taas mun unelmien koiran kuulumisia! Huono puoli vaan on se, että Kasperi on vähän heikossa kunnossa.. Viime heinäkuussa ovat käyneet eläinlääkärissä kun Kasperi oli vaan läähättänyt jatkuvasti. Eläinlääkäri oli todennu Kasperin jalat ja selän huonoksi.. :( Kasperi syö nyt rimadyylia siihen asti kun se auttaa.. Kasperi ei anna enään edes kynsiä leikata, joten aika tuntuisi aika vähissä olevan. Onnelliselta koira kuitenkin olosuhteisiin nähden vaikuttaa! Toivon eniten, että Kasperi voisi hyvin loppu elämänsä ja olisi ihana päästä vielä näkemään Kasperia monen vuoden jälkeen! <3

Kasperin omistaja sanoi, että häneltä voisi ehkä löytyä joku kuva minusta ja Kasperista! Toivottavasti löytyy niin pääsette näkemään nuoren ja virkeän Kasperi-pojan sekä pikku-Sinin ! Ja sitten kun juttelen ens kerran Kasperin omistajan kanssa ja saan enemmän kuulla kuulumisia, niin ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen tästä ihanasta pojasta<3 Jospa saisin ehkä pari kuvaakin käyttää sitten! <3

Snow and new stuff

Heippistä! En oo tällä viikolla paljoo päivitelly mitään, koska oon suoraan koulusta suunnannut töihin ja tullut vasta illalla kotiin. Oon ottanu kaiken työn nyt vastaan että saan säästettyä rahaa siihen koiranpentuun! Rankkaahan tämä aluks on mutta jospa se siitä.

Niinku aikasemmin jo kirjottelin, käytiin viime viikolla parina päivänä kissankin kanssa ulkona ja laittelen siitäkin pari kuvaa. Vähän vaan meinaa tassut jäätyä tuolla hangessa pikkusella. Käytiin Mutun kanssa koirapuistossa nöffitreffeillä ja huomaa tosissaan että meijän hauvassa on nöffiä, mutta huomaa kyllä suuren eronkin :)

Mutulla on alkanut juoksut ja se käyttäytyykin tosi inhottavasti koko ajan; ei kuuntele mitään, syö meijän eväät, katkas metallisen kuristuspannan, ymsyms.. Vähän ärmykkäkin toisille koirille, vaikka sitä ei normaalisti ole.. jospa ne juoksut loppuis sit jossain vaiheessa (niinku loppuukin).

AINIIIN! Ja voitin erään koirablogin arvonnassa pari jutskaa koiralle! Kuvista näkee mitä tuli postissa! :) Ja kyseiseen blogiin pääsee TÄSTÄ.

Ja jos joku haluaa virittää itselleen pentukuumetta, niin käykääs kattomassa Reetan blogia ja siellä esiintyy englanninsetterin pentu Kenny! Kennyyn pääsee tutustumaan TÄSTÄ! <3

Olen kierosilmä t Kifu

Pitihän se ostaa Kifulle uus pinkki hihna ku nii halvalla lähti!

Mutun uusi hieno panta!

Käytiin Mustissa ja Mirrissä teettämässä Mutu -laatta, jonka takana on meidän puhelinnumerot! :)

Ostin tulevalle pennulle ENSIMMÄISEN jutun ja pikkupatukka tarttu mukaan ^_^

Ihana pinkki timanttipanta lähti Kifulle! <3

Arvonnasta voitetut tavarat! =)

Kuvausongelmaa ja ulkoilua!

Heippa hei! Nyt oon ollu vähän laiska kirjottelemaan tänne, ku on ollu niin paljon työkuvioita sun muita. Viime viikolla käytiin kissankin kanssa pari kertaa ulkoilemassa! Laitan erillisen kuvapostauksen lähiaikoina ilman suurempia tekstejä. Tarkoitus olisi saada kaverilta sellaista kameraa lainaan millä saan otettua videoo elukoiden ulkotemmellyksistä! Vähän vaihtelua tähänkin blogiin!

Tajusin että huomenna olisi tasan kuukaus siitä kun perustin tän blogin ja kävijöitä on jo reilut 1800 ! Hurjasti ollut! Lukijoita on vasta kolme, mutta on sekin jo jotain! Toivon että katsojat liittyisi myös lukijaks nii voisin keksiä lukijoille jotain kivaa ja todennäköisesti olisin vähän aktiivisempi tämän blogin kanssa.

Haluaisin myös kuvailla vähän enemmän tuota meidän Mutua, mutta jotenkin tulee hirveen epäselviä kuvia, koska valkoinen maa ja täysin musta koira.... Osaako joku antaa hyviä kuvausvinkkejä mitenkä sais hyviä kuvia (kameralla Canon EOS 1000D peruputki) ? Kissasta saa kyllä ulkona hyvin kuvia, koska on vähän monivärisempi. Koirasta hankala saada persoonallisia ja hyviä kuvia värin takia. :(

Löysin myös nyt sen ihanne yhdistelmän mistä pennun haluan. Kasvattajan kanssa on jo muutaman kerran juteltu ja pisti nimeni listaan! Voi että kun sais siitä yhdistelmästä hyvän pennun. <3 Toivottavasti astutus menee hyvin, vanhemmat voi hyvin ja pennut on terveitä! Pääsen vapun aikaan tapaamaan kasvattajaa, sekä tulevia vanhempia sekä viime vuonna syntyneitä pentuja (sama yhdistelmä). En malta odottaa. Kasvattaja on osottautunut erittäin mukavaksi ja moni on suositellut minulle tätä kasvattajaa, joten olen aika luottavaisin mielin !

ILOINEN ! <3

Ihmisen vaarallisin ystävä, tappajakoira

TÄSSÄ POSTAUKSESSA OLEN KOONNUT VAIN OMIA MIELIPITEITÄ! JOIDENKIN MIELESTÄ NÄMÄ ASIAT EIVÄT PIDÄ PAIKKAANSA, MUTTA MIELIPIDEASIOISTA EI VOI KIISTELLÄ!
KUVISSA ON JÄLKIÄ, MITÄ KOIRAT OVAT AIHEUTTANEET. EI HEIKKOHERMOISILLE!!!

Katsoin pari päivää sitten yleareenalta dokumentin MOT - ihmisen vaarallisin ystävä , joka kertoi tappajakoirista. Mikä on tappajakoira? Sitä minäkin mietin. Dokumentissa kerrottiin pari tapausta mitä suomessa oli tapahtunut, eli pienen tytön kimppuun oli hyökännyt suuri koira, kun tyttö oli odottamassa koulubussia. Toisessa tapauksessa amstaffi -rotuinen koira hyökkäsi kaupan pihassa naisen käteen kiinni kun käveli vain ohi. Ohjelmassa kerrottiin myös missä maissa mikäkin rotu on kielletty missäkin maassa. Esimerkiksi saksassa on 12 koirarodun "musta lista" eli tämän listan koirarotujen myynti, ostaminen ja jalostaminen on kiellettyä, mutta kyllä niitä siellä silti on. Jopa tiettyinä päivinä pidetään koirakauppaa syrjemmässä.

"Vaikeasti hallittavia tai vaarallisia koiria on Suomessa rekisteröity jo noin 8000. Niitä voivat omistaa ketkä tahansa. Omistajien taustoja ei tutkita eikä heiltä vaadita mitään erillistä koulutusta, vaikka rodut on alun perin kasvatettu vartiointiin, puolustukseen tai saalistukseen." Onhan se ihan hyvä, että kerrotaan myös koirien vaaroista, mutta mielestäni ei pitäisi niin helposti yleistää jotain tiettyä rotua. Lainatussa tekstissä sanotaankin, että nämä "vaaralliset ja vaikeat" rodut ovat pääosin jalostettu vartiointiin, puolustukseen tai saalistukseen, niin mielestäni tämä pitää täysin paikkaansa ja se täytyy aina ottaa huomioon! Jos ihminen ottaa koiran joka on jalostettu näihin asioihin, hänen täytyy ymmärtää myös se, että näitä luonteenpiirteitä ei saa kitkettyä pois, eikä pidäkään.. Niitä pitää oppia vain hallitsemaan. Sama pätee myös noutajilla. Moni on varmasti huomannut kun se kiltti ja ihana kultainennoutaja ei tee koskaan mitään muuta kuin ottaa suuhun keppiä, sukkaa, palloa, yms, mutta siihenhän ne noutajatkin on koulutettu, eikä sitä siltä pois saa, sitä pitää hallita.

Suomessa on netin ja dokumenttien mukaan yleistynyt koirien hyökkäykset ihmisiä kohtaan. Muutaman vuoden sisällä kymmenen ihmistä on kuollut koiran hyökkäykseen. Siltikään ei pidä yleistää sitä tiettyä rotua. Ihmisten pitäisi myös muistaa, että aina kun kohtaavat vieraan koiraan vaikka se kuinka heiluttelisi häntää, että antaa koiran tutustua ennen kuin ihminen menee siihen hääräämään. Koira voi pitää ihmistä uhkaavana koska onhan koira matalampi kuin ihminen. Itse olen ainakin oppinut vuosien aikana, että koira tutustuu ensin, koska on näitäkin koiria jotka ovat "salakavalia". Salakavalalla tarkoitan sitä, että koira tulee kerjäämään rapsutuksia ja pistää pään syliin, mutta yhtäkkiä rupeaakin murisemaan. Mielestäni koskaan ei pidä luottaa koiraan TÄYSIN, etenkään lasten kanssa, koska koira on koira. Lasta ja koiraa ei pidä koskaan jättää kahdesetaan tilaan, jossa aikuinen ei ole valvomassa, vaikka koira ei olisi koskaan murissutkaan kenellekään. Riski on silti olemassa.

Tiedän myös pari tapausta, jossa se jokaisen ihana kultainennoutaja on puraissut lasta, mutta siitä ei vain ole uutisoitu. Media tekee kaikesta paljon suurempaa mitä se on. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, etteikö olisi vakavaa että koira käy jonkun kimppuun. Jos koira alkaa yhtäkkiä käyttäytyä oudosti, epävarmasti tai aggressiivisesti, niin silloin pitäisi koira tutkia perinpohjaisesti. Useimmiten koira on kipeä tai sillä on huonoja kokemuksia jostain, esim. koira on joutunut väkivallan uhriksi. Ihmisten täytyy antaa koiralle vähintään asianmukainen peruskoulutus, ottaa koiran rodusta selvää, jotta ihminen osaa ottaa huomioon rodunomaiset tarpeet sekä hoitaa koiraa asianmukaisesti jos se on sairas. Näillä ainakin vältytään suuremmilta ongelmilta. Muistakaa myös, että pienikin koira voi tehdä pahaa jälkeä! (eli nekin täytyy kouluttaa!)